Osa 2: Nörttejä ja pusuja

Vielä illalla keittobanaania takapihalle istuttaessaan Mathaias mietti, josko hänenkin pitäisi ottaa selvää tästä kummallisesta kapistuksesta nimeltä puhelin. Mutta vaikka hänellä olisi sellainen, pystyisikö hän soittamaan Venlalle, sillä Venlalla ei ollut hänen numeroaan? Näkisikö hän Venlaa enää ikinä? 

Seuraavana aamuna huolet puhelimesta eivät enää painaneet liikaa, sillä Mathaias oli ilmeisesti kiinnittänyt paikallisen poliisin huomion rotevuudellaan ja saanut työtarjouksen poliisiharjottelijana. Mathaiaksella ei tosin ollut hajuakaan nalkuttamisen lisäksi, mitä poliisin työtehtäviin kuului. Huolet vaihtuivat kuitenkin hymyksi peilin edessä, kun Mathaias uutta työpukuaan sovittaessa löysi virka-asun taskusta laitteen, jonka päällä oli post-it lappu, joka tituleerasi sen puhelimeksi.

Mutta kuinka ollakkaan, Venla oli huomannut Mathaiaksen puhelinnumeron paikkaansapitämättömyyden ja tullut koputtelemaan lammen läheiselle ovelle siinä toivossa, että löytäisi Mathaiaksen pienellä etsinnällä uudelleen. 

Venla näytti hiukan tympeältä, Kun Mathaias saapui ovelle ja päästi hänet sisään. "Minä tuota.. anteeksi..", Mathaias yritti sopertaa, sillä tiesi että oli loukannut Venlaa antamalla väärän numeron. "Minä en oikeasti omistanut puhelinta enkä uskaltanut myöntää sitä." 

 "Ei se mitään, kyllä minulla on muutama kaveri, joilla ei ole puhelinta ollenkaan, olisit vaan maininnut- OH URHEILUA!" Venla hihkaisi ja istahti Mathaiaksen vuolemalle sohvalle katse naulittuna puhuvaan laatikkoon. "Hmm.. niin. Olen silti pahoillani", Mathaias sopersi ja tuijotteli hölkkääviä simejä ruudulla, ihmetellen miksi ihmiset halusivat katsoa tuota. 

Puhelinongelmasta selvittyään Venla ja Mathaias päättivät loikoilla ulkona ja tähystellä pilviä, puhellen niitä näitä. Mathaias uskaltautui kertomaan Venlalle hiukan lisää itsestään ja menneisyydestään, sekä aikakoneesta, joka oli heittänyt hänet tälle aikakaudelle. Venla kuunteli tarinaa kiinnostuneena ja totesi, ettei se häntä haitannut. Hänelläkin oli kuulema ollut vaikeuksia sopeutua kaupunkielämään aikoinaan.

Pilvien katselun lomassa Venla tutustutti Mathaiasta puhelimen ihmeellisiin maailmoihin ja kertoi tälle muun muassa, kuinka ottaa kuva tällä ihmeellisellä laitteella. Niinpä Mathaias vietti pitkän tovin tutustuessaan puhelimen uusiin ominaisuuksiin.

 Kesken kaiken paikalle tallusti Ritvik, joka oli kuullut kaupungissa järjestettävistä Nördefesteistä ja halusi Mathaiaksen ja hänen "tyttöystävänsä" ehdottomasti mukaan. "Mutta ei hän.. ole kuin ystävä..", Mathaias mutisi, mutta Ritvik tempaisi heidät molemmat mukaansa ja alkoi kiikuttaa autollaan kohti kaupunkia. 

Nördefesteillä olikin paljon nähtävää. Oli monenlaisia härveleitä, raketteja ja tietokoneita, joista Mathaias ei ollut ennen kuullutkaan. Joka puolella liikkui kummallisiin asuihin pukeutuneita simejä, jotka ottivat toisistaan kuvia ja ihailivat toistensa asuja.

Ja nämä kummallisiin asuihin pukeutuneet 'nörtit' pelasivat mitä kummallisimpia pelejä isoilla ruuduilla, jotka saivat Mathaiaksen pään aivan pyörälle. 

Vähän ajan päästä Mathaiaskin alkoi päästä vauhtiin ja mies kiersikin ympäri festarialuetta ottamassa kuvia cossaajien kanssa uudella puhelimellaan. Mathaias tutustui myös Ritvikin avustuksella palikkapeliin, jossa elektroniset palikat leijailivat ympäriinsä.

Illan hämärtäessä Mathaias kävi ostamassa itselleen muutaman hodarin ja nördefest paidan... Unohtaen ilmeisesti miten housuja käytetään, sillä Mathaias hipsutteli loppuillan pelkissä boksereissa ja uudessa paidassaan. (Venla ilmeestä päätellen kuitenkin piti näkemästään.)  
  

Nördefestejen jälkeen Venla ryntäsi vielä halaamaan Mathaiasta ja antoi samalla tälle oman puhelinnumeronsa, jotta he voisivat katsella pilviä uudemmankin kerran. Mathaias ei pistänyt halia pahakseen, sillä hänestä tuntui, että hän oli alkanut hiukkasen ihastua tähän nuoreen naiseen ja halusikin tavata tämän uudelleen.  

***

Seuraavana päivänä uudella työpaikalla Mathaias pääsi tutustumaan poliisivoimien arkipäivään ja uusiin tietokoneisiin. Kesken tutustumisen Mathaias sai hälytyksen rikospaikalle, jossa hänen tehtävänään olisi kerätä lisää johtolankoja karttaan. 

Rikospaikalla Mathaias kiersi ympäriinsä ottamassa kuvia vempaimella, jota kutsuttiin ilmeisesti kameraksi. Onneksi Venla oli opettanut hänelle, kuinka kuvia otetaan.

Kesken kuvaamisen Mathaias kuuli rikospaikan vessasta kummallista kirkunaa. Hän ryntäsi paikalle ja näki hänelle lykätyistä papereista, että kyseessä oli epäillyksi listattu alien ja hänen väitetty uhrinsa. Mitä he täällä tekivät ja mikä se kirkuna oli? 
"A-anteeksi.. minä minä haluaisin hiukan kuulustella..", Mathaias mutisi ja tuijotteli hiukan peloissaan alienia, jonka rodulla oli rikollinen maine tässä maailmassa. 

Taneliksi mainittu alien vain nauroi ja katosi paikalta kuin tuhka tuuleen.

Päästyään pälkähästä Mathaias palasi hieman surkean oloisena poliisiasemalle ottamaan rikoskuvia ja kirjaamaan ylös tummatukkaiselta naiselta saamansa todistajanlausunnon. Mathaias nautti työn tekemisestä, mutta rikollisten seurassa oleilu ei ollut hänen mielestään kovinkaan hilpeätä.

Kotiin päästyään Mathaias päätti kokeilla kokata tofutacoja ja onnistuikin ruoanlaitossa hiukan paremmin, kuin ensimmäisellä kerralla. Kesken aterioinnin Mathaias kuuli ovelta tutun koputuksen ja riensi avaamaan oven. Tulija oli kukas muukaan kuin Venla.

Mathaias pyysi Venlan peremmälle ja tarjosi hänelle laittamiaan tacoja. Venla piti ruoasta ja kertoi olevansa kasvissyöjä, kiitellen tofun mausteisuutta. 

Ruoan jälkeen ilta alkoi saada romanttisia piirteitä Venlan ja Mathaiaksen nojautuessa lähemmäs toisiaan. 

Mutta pian tuli Venlan aika lähteä kotiin. Mathaias ei olisi halunnut päästää Venlasta irti, vaan veti tämän vielä halaukseen hyvästiksi. "Saanhan tulla viettämään kanssasi iltaa uudemmankin kerran?" Venla kysyi ja rutisti Mathaiasta tiukasti.

Mathaias ei heti vastannut, vaan nojautui eteenpäin ja suuteli Venlaa huulille. "Kyllä sinä saat", Mathaias totesi ja hymyili säteilevästi.

---

Osa 2 valmiina wuhuu! Lisää Venlan ja Mathaiaksen suhteesta myöhemmin ;)