keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Osa 12: Loista vain, iltatähti

- Huomioita osasta: Suunnitelmat muuttuvat, kun peli päättää lisätä juonenkäänteitä mukaan...  Osasta tulikin pidempi kuin kuvittelin, mutta koettakaa kestää!


Mathaias kuuli takaansa risahduksen ja kääntyi katsomaan, kuka tulija oli. Yllätyksekseen hän näki Arthurin lähestyvän häntä kasvoillaan hämmentynyt ilme. 
"Isä, mitä minä täällä teen?" Arthur kysyi.

"Sinä olet täällä tärkeästä syystä. Sinut on valittu Fardasten suvun perijäksi", Mathaias hymyili. 
"Perijä? Mitä minun pitää sitten tehdä?" Arthur jatkoi kyselyä kummissaan. 
"Tulet perimään talomme ja noh... Jatkamaan meidän sukuamme suuremman suvun kanssa", Mathaias sanoi hiukan virnuillen.

Arthur näytti edelleen hyvin hämmentyneeltä, joten Mathaias kertoi hänelle juurta jaksaen mitä heidän sukunsa perinteisiin kuului. Hän kertoi myös kellarista ja De Vourista, joka oli lukittu lipaston sisään, jottei hän vahingoittaisi enää ketään. 
"De Vour on siis Rohin oikea isä?" Arthur kysyi, yrittäen pysyä kärryillä.
"Kyllä, mutta Rohin ei tarvitse tietää siitä. Hänen isänsä oli paha mies. Tieto vain lisäisi tuskaa ja aiheuttaisi konflikteja", Mathaias vakuutteli ja Arthur vain nyökytteli.


"Älä huoli Arthur, me Venlan kanssa olemme tehneet jo tulevaisuudellesi raamit, joista vain jatkaa", Mathaias lohdutti hämmentynyttä poikaansa ja halasi tätä. Arthur nielaisi suunnitelmat kuullessaan, mutta pysyi tyynenä. Hänen tulisi vain suorittaa suvun vaatimukset ja saattaa alulle ainakin yksi sininen lapsi. Sekin kuulosti ajatuksena jo riittävän karmivalta.


Kotiin saavuttuaan Mathaias ja Arthur jatkoivat perimisestä käytävää keskustelua. He kävivät läpi Fardasten omaamia taitoja ja Mathaias selitti Arthurille heidän geeneistään ja ihonväristään. Mathaias selvensi Arthurille, että perijät saivat olla minkä tahansa sävyisiä sinisiä, kunhan eivät vain olleet pahoja. 
Tietopankin lisäksi tuli aika antaa Fardasten perinteinen mekko tulevalle perijälle.


"Isä, minä näytän ihan naurettavalta", Arthur voihkaisi survottuaan mekon yllensä. 
"Etkä näytä kultaseni. Näytät arvokkaalta", Mathaias hymyili ja katseli Arthuria ylpeänä. Arthur ei tuntenut oloaan niinkään arvokkaaksi vanha mekko yllään, mutta lupautui pitämään mekon itsellään isänsä mieliksi.
"Sinä sitten siirrät tämän mekon omalle lapsellesi", Mathaias myhäili.


"Eihän se aika nyt niin nopeasti mene", Arthur naurahti ja ajatteli kauhuissaan tulevaa perheenperustusta.
"Voi kuule poikaseni, niin se vain lentää", Mathaias vakuutti ja taputti käsiään innoissaan. 
"Pian minusta tulee isoisä", hän hymyili.

Alakerrassa Arthuria odotti uusi tietopläjäys, sillä Venla istutti hänet alas ja kyseli, oliko Mathaias kertonut hänelle kaiken. Arthur söi ruokaansa ja nyökkäili, osoittaen, että hän tiesi melkein kaiken.

"Näetkö tuon aseen tuolla pöydällä?" Venla kysyi ja osoitti kummallisen näköistä vekotinta. Arthur nyökkäsi kummissaan.
"Tuo on se ase, jolla minä muutin vihollisemme toimintakyvyttömäksi. Sinun kuuluu perijänä saada se, sillä tulet olemaan se, joka vahtii ettei De Vour pääse karkaamaan", Venla jatkoi.
"Minäkö? Enhän minä osaa käyttää sitä", Arthur mutisi.
"Kyllä sinä sen opit. Ota se nyt vain, mutta käytä sitä viisaasti", Venla rohkaisi ja jätti aseen Arthurille.

Arthur päätti nollata päätään opiskelemalla lääketieteellisen pääsykokeeseen ennen nukkumaanmenoaan. Hän käänteli pääsykoekirjan sivuja ja yritti pitää ajatuksensa kasassa. 
- Minustako tulisi isä ja menisin naisen kanssa naimisiin?, Arthur pohti ja kylmät väreet kulkivat hänen selkäpiitään pitkin. Onneksi sen aika ei olisi vielä.

Kun Arthur oli sulkenut kirjansa ja mennyt nukkumaan, kuului Fardasten ovelta vaimeaa koputusta...

Koska kukaan ei mennyt avaamaan, myöhään yöhön videopelejä pelannut Roh riensi ovelle.
"Hei, kuka sinä olet?" Roh kysäisi kalvakan näköiseltä mieheltä.
"Minä olen kreivi Vladislaus Strahd. Liikuin näillä kulmilla ja kuulin talostanne ääniä. Olen kovin yksinäinen ja ajattelin tulla kysymään, josko voisin tulla sisään?" Mies tarinoi ja hymyili Rohille.

"Mutta kukaan muu ei ole enää hereillä, kaikki nukkuvat", Roh totesi pahoitellen. 
"Ei se mitään. Minä voin odotella vaikka olohuoneessa, että vanhempasi heräävät", kreivi hymyili.
"No, hyvä on. Tule vain sisään", Roh myöntyi ja nyökkäsi ovelle.

Sitä hänen ei kuitenkaan olisi kannattanut sanoa, sillä hänen kanssaan jutellut kreivi hävisi kuin tuhkana ilmaan ja lennähti sisälle Fardasten taloon nähdessään aamun auringonsäteiden valaisevan pihaa. Roh oli kutsunut vampyyrin sisälle.


Vladislaus hiipi yläkertaan muututtuaan takaisin lepakosta ihmiseksi. Hän lukitsi oven, jotta Roh ei pääsisi häiritsemään hänen suunnitelmiaan janonsa tyydyttämisestä.


Vladislaus upotti terävät kulmahampaansa Arthurin kaulaan ja alkoi niellä tästä lähtevää hyväntuoksuista verta. Arthur tunsi olevansa seitsämännessä taivaassa ja Vladislauksen kosketus tuntui helmiltä hänen ihollaan. Tuntemuksien selitys löytyi kuitenkin Vladislauksen hurmaavasta loitsusta, jolla hän oli hurmannut uhrinsa ruokailua varten.

Vladislauksen poistuttua Arthur jäi makaamaan lattialle takamus pystyssä. Veren imeminen oli väsyttänyt hänet, mutta loitsusta toivuttuaan hän oli kiitollinen, että oli sentään vielä ihminen ja elossa. 

Puremasta toivuttuaan Arthur kaivoi kirjahyllyn perukoilta kirjan, joka kertoi vampyyreistä. Hän oli Vladislauksen puremasta sen verran järkyttynyt, että halusi oppia tekemään valkosipuliköynöksiä oven ääreen.


Arthur katsoi ikkunastaan ulos ja näki järkytyksekseen Rohin nukkumassa ulkona. Hän juoksi avaamaan oven ja pyytämään pienen pojan takaisin sisään. Rohia odottikin keittiössä suuri yllätys, nimittäin synttärikakku. Roh ikääntyikin jo teiniksi. 


Rohin toiseksi piirteeksi periytyi hänen isältään ilkimyksen piirre sekä elämäntavoitteeksi arpoutui musikaalinen nero. Piirteissään hän peri ihmismuotoonsa paljon Venlalta ja alienmuotoonsa piirteitä sekä isältään että äidiltään.

***

Fardasten arki tuntui rullaavan jälleen normaalisti. Nuoret kolkuttelivat jo aikuisuuden portteja ja Mathaias sekä Venla olivat valmiita luovuttamaan talonsa perijänsä käsiin, kunhan tämä varttuisi aikuisikään. Mathaias käveli ulkona katselemassa tähtiä. Hänestä tuntui, että elämä viimein alkaisi asettua aloilleen.

Mathaiaksen käyskentelyn keskeytti kuitenkin Fardasten takapihalle ilmestynyt valo, joka veti miestä puoleensa. 


Mathaias astui valokeilaan ja tunsi kummallista vetoa. Hän ei kyennyt näkemään avaruusalusta, joka veti häntä luokseen, mutta kykeni ajattelemaan alukseen leijuessaan, että kaikki ei ollut aivan kohdallaan.

Muutaman tunnin kuluttua samainen avaruusalus sylkäisi Mathaiaksen takaisin maan päälle. Mathaias ei muistanut kaappauksesta mitään ja hoiperteli kummissaan takapihalta sisälle. Häntä pyörrytti ja aluksen kummalliset tapahtumat vilkkuivat valoina hänen silmissään. Mathaias päätti mennä nukkumaan päänsä selväksi, ajatellen, että sekava olotila helpottaisi yön jälkeen.


Seuraavana aamuna Mathaias heräsi kummallisiin vatsakipuihin. Hän hieroi otsaansa ja yritti muistella, mitä eilen oli tapahtunut, muttei muistanut juurikaan mitään. Hän katsoi alas ja miltei pyörtyi järkytyksestä. Hänen vatsalleen oli tapahtunut jotain hyvin kummallista. 

Mathaias lyllersi olohuoneeseen katsomaan uutisia. Hän ei tiennyt mitä ajatella painonnousustaan. Kaikenlaisia ajatuksia seilasi hänen päässään ristiin rastiin. 
"Oasis Springsin alueella on tapahtunut lukuisia kaappauksia. Kaappauksien tekijäksi on arveltu jonkinlaista alienmiesten pyörittämää liigaa, joka on siepannut sekä alieneita että ihmisiä. Kaappauksen uhrit ovat palanneet täysin ehjinä takaisin, mutta suurin osa heistä on tullut sieppauksista raskaiksi. Syytä ei vielä tiedetä", uutistenlukija tiedotti televisiossa. 
Mathaias voihkaisi. 

Venla istui sohvalle pahaa-aavistamattomana ja alkoi syödä aamiaistaan.
"Herranjumala Mat, mitä sinun vatsallesi on tapahtunut?!" Venla henkäisi. Mathaias ei heti vastannut, vaan haki sanoja. 
"Venla, tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta minä olen raskaana. Tulen kokemaan suhteellisen normaalin raskausajan ja synnyttämään lapsen, luoja tietää, että miten. Se uutisissa pyörinyt rikollisliiga kidnappasi minut ja jotenkin saattoi raskaaksi", Mathaias selitti. 
Venla vain tuijotti miestään hiljaisena.

***

Venla ei tiennyt kuinka suhtautua uutiseen, joten hän antoi itselleen aikaa miettiä, sillä olihan hänellä sitä kokonaiset yhdeksän kuukautta. Mathaias joutui kertomaan nuorille kummallisista tapahtumista ja selittelemään painonnousuaan. Mathaias tapasi katsella itseään ja mahaansa surkeana peilistä, miettien mitä lapsesta oikeastaan tulisi.


Pian koitti Mathaiaksen synnytyksen aika ja Venla sai puolestaan olla se, joka oli synnytyssairaalalla sydän nyrjällään. Hän pelkäsi paljon miehensä puolesta, sillä hän tiesi, että Mathaias jouduttaisiin operoimaan keisarinleikkauksella.


Mathaias kiidätettiin hetken ihmettelyn jälkeen leikkaussaliin operoitavaksi ja Venla jäi järkyttyneenä seuraamaan synnytystä. Kaikki tuntui kuitenkin olevan naiselle liikaa, vaikka hänkin oli synnyttänyt lapsen jollekin muulle, kuin Mathaiakselle. Venla alkoi kuitenkin voida niin pahoin, että hän poistui leikkaussalista juosten kyyneleet silmissään. Tämä iltatähti oli hänelle selvästi liikaa.

Venlan olisi kuitenkin kannattanut jäädä, nimittäin hän ei nähnyt Mathaiaksen rakastavaa hymyä, kun sininen tyttölapsi laskettiin hänen käsivarsilleen. Leikkaus oli ollut pitkä ja epätavallinen, mutta Mathaias ja pienokainen olivat selvinneet molemmat siitä kunnialla. 
"Hei pieni iltatähti. Pieni isän yllätys. Meidän täytyy vielä esitellä sinut äidille", Mathaias kujerteli.
"Minun pieni Lilyni", Mathaias hymyili. 

---

Huhhuh. Pakko sanoa, että Mathaiaksen raskaus ja tankkimaha ei kuulunut suunnitelmiini, mutta peli päätti tosiaankin toisin. Kreivikin päätti tulla ruokailemaan perijästäni ihan puskista, joten voin sanoa, että olen yhtä hämmentynyt kuin tekin. Mutta näin sai Fardasten neljäs lapsi Lily Fardas alkunsa. Ja kuinka käy Venlan? Entä Arthurin? Sen näette vasta ensi osassa.        
 


           

6 kommenttia:

  1. Huhhuh, sainpas vihdoin luettua kaikki osat! Täytyy sanoa, että nautin Fardasten kommelluksista todella. Vmpyyrin vierailusta innostuin, en ole vielä nähnyt paljoa materiaalia vampyyreistä ja saan ne itse peliini vasta ensiviikolla. Matin raskaus oli myös hauska yllätys, varmaan myös sinulle :D Odotan myös innolla näkeväni, mitä Roh puuhailee aikuistuessaan. Hyvä osa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukemaan! :) Ja vampyyrit ovat minullekin uusi tuttavuus ja yllätys oli, että kreivi osasi murtautua Fardaksille koska minulla ei ollut valkosipulia karkoittamassa häntä :'D Itsekin odotan, että saan jossain mutkassa tuotua vampyyrit kunnolla mukaan tarinaan, sillä lisäosa vaikuttaa mielenkiintoiselta.
      Ja voihan Mat kyllä, yllätyin ja hämmennyin toden teolla. Mutta, kiitos kommentistasi ja mielenkiinnostasi Fardaksia kohtaan!

      Poista
  2. No huhhuh, kylläpä näillä draamaa riittää! Aluksi jo aivopieruissani luulin, että Roh olisi perijä mutta selkenihän se sitten :'D
    Ja kukas kukas onkaan tämä herra kreivi? Hmm ja miten käy Arthurin?
    Eivät tainneet Venla ja Mathaias vieläkään päästä eroon vaipparallista :D
    Jatkoa sitten vaan!
    Ps. Stormeilla jatkoa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, ja kyllä voin sanoa että draamaa tulee olemaan vielä lisääkin :D Kuin Salatuissa Elämissä konsanaan...Lily tosiaan oli yllätyslapsi, mutta pääsen itsekin nyt kokemaan peliin lisättyjen taaperoiden hoitamisen. Ja se olisikin ollut plot twist, jos non-sininen lapsonen olisi perinyt xDD. Jokes on me, olen itsekin taipuvainen sotkemaan omat simini ja puhunut joskus Venlasta Dorana ja toisin päin.
      Pitää perehtyä Stormeihin kun ehdin kiireiltäni :)
      Anyway, kiva kun lueskelet!

      Poista
  3. Ohhoh, enpä olisi osannut arvata, että vielä neljättä lasta pukkaa! Vaikka olisihan osan nimestä voinut jotain päätellä, huomaan näin jälkeenpäin :D Kiinnostavaa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan itse kullekin, etenkin pienelle Lilylle. Jejj, Arthurista tuli perijä! Ihanan kauhuissaan hän oli tuosta suvunjatkamis-ajatuksesta, niin söpöä! Jäänkin sitten odottelemaan jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentoinnista, Arthuripa se hyvinkin arpoutui. Lily tosiaankin oli yllätyslapsi, mutta huomattavati nuorempi pikkusisarus tuo kivan twistin Arthurin arkeen, sillä pikkusisko jää todennäköisesti hänen huolehdittavakseen. Ja kuten jo edellisessä kommentissa mainitsinkin, pääsen tuomaan taaperot vihdoin tarinaan Lilyn myötä.
      Arthuria todella kyllä pelottaa, saa nähdä onko sille aihetta ;)

      Poista

Kommentoi, jätä risuja ja ruusuja. Kaikki palaute on tervetullutta ja auttaa inspiraatiota pysymään yllä! :)