14.1 Extra: Kalmanhajuinen kosto

- Huom: Tämä on siis osan 13 tapahtumien jatkumoa ja kertoo ainoastaan Rohin tarinan pikakelauksella. 

"Ai, jäisin iäksi vai?" Roh kysyi ja naurahti. 
"Onko tämä muka joku hotelli?" Roh jatkoi ja vanha mies vain hymyili.
"Käy peremmälle nuorukainen. Kyllä minulta yösija sinulle löytyy", tämä totesi ja istahti urkujen ääreen soittelemaan muinaisia säveliä.

Roh teki työtä käskettyä, sillä vanhan herran talo olisi ainut paikka, jossa hän saattoi nukkua tuntemattomalla seudulla. Roh jalkautui tutkiskelemaan kartanon keittiötä hänen isäntänsä soittaessa säveliä. Keittiössä hän sai todeta hämähäkin verkot nähdessään, ettei herrasmies ollut ruoanlaiton ystävä.

Vieraansa keittiössä kolinan kuultuaan mies sulki urkujensa kannen ja hätisti Rohin ruokapöytään. 
"Voi, olenpa minä epäkohtelias. Pitäähän teidän saada syödä", herra mutisi. 

Isäntä kiikutti Rohin nenän eteen lautasellisen hyvältä tuoksuvaa pataa. Roh kiitti annoksesta ja alkoi kauhomaan ruokaa suuhunsa hyvällä ruokahalulla. Hän kun ei ollut syönyt sitten lähtönsä mitään.
"Kiitos, herra. Miksi voin kutsua teitä?" Roh kysyi syömisensä lomasta.
"Olen Vladislaus Strahd, eikä tarvitse kiittää", Vladislaus myhäili.

Silloin Rohin päässä ollut lamppu syttyi. Hänhän oli tavannut kyseisen miehen ollessaan vielä pieni poika. 
"Aivan, me taidammekin jo tuntea vuosien takaa. Minä olen Roh Fardas", Roh esittäytyi. 
"Fardas, niin tietenkin! Se kohtaaminen oli hyvin herkullinen", Vladislaus virnisti. 

Ruoan tuhoamisen jälkeen Vladislaus ohjasi Rohin yläkertaan vapaan huoneen luokse. Roh kuitenkin halusi ottaa kuvan uuden ystävänsä kanssa ja isotella ystävilleen, että on karannut Oasis Springsistä. Kännykän kamera tuntui kuitenkin temppuilevan jotenkin, eikä kreivi näkynyt kuvassa.
"Annahan jo olla", Vladislaus tuhahti ja ohjasi Rohin tämän huoneeseen.

Huone, jossa Roh saattoi viettää yönsä oli pieni, mutta kodikas. Huone oli kuulema kuulunut ennen Vladislauksen oppityttärelle, mutta nainen oli lähtenyt omille teilleen vuosia sitten ja jättänyt huoneen tyhjilleen. 

Roh ei jäänyt tiedustelemaan millaisesta oppisuhteesta oli ollut kyse, vaan hyväksyi majapaikan ja vaipui syvään uneen miltei hetkessä. Karkumatka ja viha oli kuluttanut hänestä kaikki voimat ja täten hän tarvitsi vain hyvät yöunet kerätäkseen voimia kostoa varten. 

Roh ei kuitenkaan saanut nukkua kauaa yksin, sillä Vladislaus oli aistinut vieraansa horrostilan ja lopettanut mustan meditaationsa. 
"Voi, näinkö helposti saan itselleni seuraajan", Vlad naurahti katsellessaan nukkuvaa Rohia.


Vladislaus käytti pimeitä voimiaan vaivuttaakseen Rohin transsitilaan ja komensi tämän ylös sängystä. Voimat olivat paljastaneet Vladislauksesta hänen pimeän puolensa.


Verenjanoisena metsästäjänä Vladislaus upotti kulmahampaansa Rohin kaulaan ja alkoi juoda toiveissaan alienvoimat omaava seuraaja. Juodessaan ja myrkkyä erittäessään Vladislaus joutui kuitenkin harmikseen huomaamaan, että nuorukainen oli immuuni vampyyrin myrkylle. 


Niinpä tarpeeksi juotuaan Vladislaus laski Rohin velton vartalon käsistään ja jätti tämän makaamaan keskelle lattiaa. Vladislaus ei kuitenkaan voinut kieltää, etteikö alieneiden veri olisi ollut hyvinkin maukasta.

Aamulla Roh heräsi kolottavaan kipuun kaulassaan ja vilkaisi kauhistuksissaan peilikuvaansa. Hän oli oikeassa, hänen kaulallaan oli kaksi kolottavaa hyttysenpuremaa. 
"Äsh. Mokomat hyttyset ja vanha kartano", Roh vaikersi ja raahusti valmistamaan aamiaista itselleen.

Aamupalan syötyään Roh tiskasi käyttämänsä astiat. Tiskaushetken keskeytti puheensorina eteisestä.

Roh riensi oviaukkoon katsomaan, mitä siellä soristiin ja huomasi yllätyksekseen nuoren naisen kävelevän sisään kreivin vanavedessä.

 Roh jäi seuraamaan tapahtumia oviaukkoon, sillä hän luuli, että nainen oli kreivin rakastettu. Ainakin Rohin silmään heidän keskinäinen flirttailunsa vaikutti siltä.


Mutta Roh joutui järkyttymään, sillä suutelun sijaan Vladislaus langetti jonkinlaisen kirouksen naisen ylle ja upotti tähän kulmahampaansa. Nainen vajosi lattialle kasaksi aterioinnin jälkeen ja Vladislaus haihtui kuin savuna ilmaan. Roh hieraisi silmiään. Hän ei saattanut uskoa, mitä oli juuri nähnyt.

Roh juoksi naisen luokse ja herätti tämän lattialta makaamasta. 
"Hei! Oletko kunnossa?" Roh henkäisi ja istahti divaanille tasaamaan jalkojensa tutinaa.
Oliko Vladislaus vampyyri?
"Kyllä minä olen", nainen vastasi vapisten ja ryntäsi keittiöön syömään.

Ruokapöydässä naisen oli vaikea pitää edes lusikkaa kädessä, sillä hänen vatsaansa särki jokaisen makkarapalan jälkeen. 
"Kuka sinä olet ja mikä sai sinut eksymään tänne?" Roh kysyi ja katseli naista huolissaan myös omista kaulan jäljistään. Naisella oli Vladislauksen kohtaamisen jälkeen täysin samanlaiset.
"Minä... olen Jemina Mäenpää", nainen voihki. 

"Tulin tänne yösijan toivossa. Ajauduin Forgotten Hollowiin, sillä minulla ei ole kotia. Herra Strahd lupasi tarjota minulle paikan kartanostaan vaikka iäksi", Jemina selitti vavistuksistaan selvittyään.
"Selvä. Minä olen Roh Fardas ja lähdin pois kotoa, sillä minulle on valehdeltu vuosikaudet", Roh sanoi ja kylmä hiki nousi hänen selkäänsä. Hänen ja Jeminan tarinat olivat täysin identtiset.

Jeminan tarinan kuultuaan Roh poistui pöydästä vähin äänin ja riensi hieman epäillen omaan huoneeseensa nukkumaan. Hän oli oletetusta vampyyrin puremasta niin väsynyt, että hän saattoi nukkua miltei koko päivän. 

***

Sama puremiskierre jatkui kuitenkin seuraavien viikkojen läpi. Roh oli yrittänyt unohtaa näkemänsä ja yrittänyt nauttia ilmaisesta asuinpaikasta, mutta jokaisena aamuna vastassa oleva väsymys ja kylmä hiki uuvuttivat häntä. Hän oli ajatellut pakenemista, mutta pakosuunnitelmat tuntuivat katoavan hänen päästään öiden aikana. 

Jeminakaan ei tuntunut pääsevan pois Vladislauksen hallitsevasta ketjusta. Roh joutui usein pitämään myös tästä huolta, sillä puremien aiheuttaman väsymyksen takia Jemina nukahteli ties minne sattuu. Eräänä päivänä Roh sai viettää syntymäpäivänsä yksin Jeminan nukkuessa hänen vieressään.


Roh varttui myös aikuiseksi ja viimeiseksi piirteekseen peri kenties isältään tuittupään piirteen. 

Roh katseli itseään peilistä ja mietiskeli aikuisuuden tuomia iloja. Iloja joita hänellä olisi ollut, jos hänelle ei olisi valehdeltu ja iloja, joita hän olisi kokenut vapaana eläessään. Nyt hän oli vankina Vladislauksen huomassa, sillä pakeneminen ei ollut millään tapaa mahdollista. Hän oli yrittänyt, mutta pakenemisen ajatukset pyyhkiytyivät hänen päästään yhtä nopeasti kuin ne olivat sinne putkahtaneetkaan.

Tuittupäisyyden piirteen tuomat mielialojen vaihtelut eivät helpottaneet vankina elämistä ollenkaan. Eräänä aamuna Roh päätti ottaa härkää sarvista ja mennä puhumaan Vladislaukselle tilanteesta. 
"Kuule nyt herra kääkkä vampyyri. Olen kurkkuani myötä täynnä sitä, että ruokailet minusta ja käytät minua siivouspoikanasi!" Roh tiuskaisi istuessaan Vladin viereen sohvalle.

Vladislaus vain sähisi ja nauroi. Nauroi niin, että sylki lensi Rohin kasvoille.
"Kuule, en minä voi antaa mestaroitavien karata noin vain. Sinä ja Jemina olette olleet minun omaisuuttani siitä lähtien, kun astuitte tähän kartanoon. Ei tämä kartano ole mikään hotelli. Tämä on uusien vampyyrien syntykoti", Vlad nauroi.
Roh vain tuhahti ja yritti juosta suutuksissaan ovesta ulos, mutta löysi itsensä pöllämystyneenä lattialta.
"Siinäs näet, et voi paeta", Vladislaus hymyili.


Rohin ei auttanut muuta, kuin niellä kohtalonsa. Vankilaelämän hyväksymistä edesauttoi se seikka, että Roh oli huomannut välittävänsä Jeminasta enemmän kuin kenestäkään muusta koskaan aiemmin. Rohia kuitenkin huolestutti Jeminan alituinen pahoinvointi ja Vladislauksen puheet mestaroinnista. 
Roh saattoi nähdä Jeminan elonvoiman hiipuvan päivä päivältä hänen silmistään.

Eräänä aamuna Roh kuuli huutoa kartanon alakerrasta. Huutaja oli Jemina, joka piteli vatsaansa ja kirosi tuskissaan. Roh yritti tiedustella mitä Jemina oli tehnyt tai syönyt saadakseen selville kivun syyn. Jemina vain raivosi syöneensä tavallista ruokaa ja sadatteli Vladislauksen myrkyttäneen hänet.

Roh juoksi keittiöön hakemaan vettä Jeminalle, mutta samalla olohuoneesta kuuluva huuto vain yltyi. Huuto muuttui karjunnaksi ja sitten nauruksi. Roh juoksi takaisin ja näki kauhukseen mustan energian ympäröivän riivattua Jeminaa.
"Vladislaus hemmetti! Mitä sinä olet tehnyt hänelle?!" Roh karjaisi ja juoksi auttamaan naista raivon vallassa.

Jemina ei kuitenkaan ottanut Rohin apua vastaan vaan työnsi tämän pois läheltään ja sähisi. Jeminan silmät leiskuivat raivosta. 
Roh tuijotti naista kauhun vallassa ja hän olisi todennäköisesti joutunut tämän raatelemaksi, jos Vladislaus ei olisi palauttanut vastasyntynyttä ruotuun. 
Roh hengitti lattialla istuessaan raskaasti ja katseli naista, josta hän välitti. Vampyyriä, jota hän rakasti.

***

Kului muutama päivä, ennen kuin Roh näki Jeminan seuraavan kerran. Vladislaus tuli hakemaan Rohin huoneestaan alakertaan ja komensi heidät molemmat kuuntelemaan, mitä hänellä oli sanottavanaan.

Rohilta meinasi mennä Vladislauksen puheista puolet ohi, sillä hänen silmänsä olivat nauliintuneet Jeminaan, joka oli kuolemattomana entistä kauniimpi. 
Vladislaus oli mestaroinut Jeminaa päivien ajan ja valmentanut tätä vampyyrielämään. Jemina ei tuntunut kantavan kaunaa herralle tämän muuttamisesta, vaan nainen oli pikemminkin hullaantunut uusista voimistaan. 

Vladislaus kertoi huomanneensa tunnesiteen Jeminan ja Rohin välillä ja lupasi päästää heidät menemään sillä ehdolla, että Jemina pysyisi uskollisena Vladislaukselle. Myös Roh joutui vannomaan valansa sen nimeen, että hänet revittäisiin riekaleiksi, jos hän laiminlöisi mestarinsa. Sopimuksen yksi ehto oli, että Roh ja Jemina jäisivät asumaan Forgotten Hollowiin ja eivät yrittäisi parantaa Jeminaa vampirismista. 

***


Jemina koki siis muutaman mullistuksen vampyyriksi muututtuaan ja ansaitsi täten myös pimeän muodon. Jemina on piirteiltään Laiska, Materialisti ja Musiikin ystävä sekä tavoitteeltaan yhteiskunnan vihollinen. 


Niinpä Jemina ja Roh muuttivat yhdessä asumaan Forgotten Hollowin pikkutönöön, joka ei ollut kovinkaan kummoinen. 

Jeminan ja Rohin välit lämpenivätkin jälleen nopeasti Vladislauksen luota pääsyn jälkeen. Roh taisteli sitä ajatusta vastaan, että Jemina olisi kuolematon, mutta Roh oppi hyäksymään oman kuolevaisuutensa. Pariskunnan pahat tavoitteet kietoutuivat hyvin yhteen ja Roh olikin jakanut kostonhalunsa Fardaksia kohtaan tyttöystävänsä kanssa. 



Muiden kärsimyksestä nauttiminen oli heitä tiiviisti yhdistävä tekijä. Roh ja Jemina kylvivätkin yhdessä kauhua ympäri Forgotten Hollowia: toinen heistä joi ihmisiä kuiviin ja toinen tainnutti potentiaalisia uhreja Vladislaukselle vietäväksi.

Kaiken kuohunnan alla kyti ajatus yhteiskunnan kyykyttämisestä ja Fardaksille kostamisesta. Jemina ja Roh saattoivat istua tunteja iltaisin ja pohtia erilaisia tapoja Fardasten sukuhaaran lopettamiseksi. Toisina iltoina heidät juotiin kuiviin ja toisina heidän ylitseen ajettiin rekka-autolla. 


Elämä tuittupäisen Rohin kanssa ei kuitenkaan aina ollut helppoa, sillä mies saattoi suuttua mitä pienimmistäkin asioista ja esimerkiksi terrorisoida pihan roskiksia. Jemina kuitenkin rakasti kumppaniaan ja sieti alituiset kiukuttelut. Hän tiesi, että heidän salaisen aseensa synnyttyä Roh voisi toteuttaa kostonsa isänsä puolesta ja antaa Fardaksille opetuksen valheistaan. Rohin isä ja heidän salainen aseensa veisivät heidät maailman herruuteen. Maailman suurimmiksi kauhuiksi.

2 kommenttia:

  1. Ohhoh!! Voi Roh pientä... Kauhulla odottaen mihin tämä johtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roh todellakin joutui hullunmyllytykseen, mutta sentään löysi elämänsä rakkauden. Mitä tästä kaikesta voikaan seurata ;)

      Poista

Kommentoi, jätä risuja ja ruusuja. Kaikki palaute on tervetullutta ja auttaa inspiraatiota pysymään yllä! :)